Porvoon Teatterin tekijät kertovat

KOKEMUKSIA PORVOON TEATTERISTA 2007

Tuovi Putkonen:

Pikku-Elina täyttää 10 vuotta
Lasten kestosuosikiksi osoittautuneen Pikku-Elinan retket Vanhassa Porvoossa saivat alkunsa vuonna 1997. Matkailutoimistossa oli haisteltu matkailualan uusia tuulia. Niihin kuuluivat draamaopastukset. Matkailutoimisto tilasi käsikirjoituksen Maijaliisa Dieckmannilta ja toteutti oman henkilökuntansa ja koululaisten avulla ensimmäisen kesän seikkailuretket, jotka saavuttivat suuren suosion. Pian huomattiin, että tarvittiin avuksi Porvoon Teatteria ja sen näyttelijöitä, sillä retket ovat varsin työläitä eikä matkailutoimiston väen aika riittänyt sinänsä hauskaan harrastukseen.
Vuodesta 1998 alkaen Porvoon Teatteri on vastannut Pikku-Elinan retkien toteutuksista sekä koululaisryhmille toukokuussa, että kesäisin matkailijoille järjestetyistä seikkailuista suomeksi ja ruotsiksi.
Porvoo Toursin retkeläisiltä keräämä palaute Pikku-Elinoista on ollut kiittävää kautta vuosien. Esimerkiksi:" Pikku-Elinan seikkailuretki oli yksi parhaista kokemuksistani opettajana ollessani. Retki innosti sekä lapsia, että aikuisia. Porvoon teatterin väki hoiti tehtävänsä loistavasti!" ja "Bravo!"
Vuosien varrella Elinat ja kolme tai neljä muuta toteutuksessa mukana olevaa näyttelijää ovat vaihtuneet, mutta roolit ovat pysyneet jokseenkin samoina, kuten retken kulkukin.
Porvoon tuomiokirkon palo viime kesänä ravisteli Pikku-Elinaakin, kun tulipaloyön jälkeisenä retkipäivänä piti keksiä uusi reitti kirkonmäellä. Nyt vain odotellaan, että kirkon korjaustyöt valmistuvat retkeläiset pääsevät taas myös kirkkoon.
Lähtöpaikka on Raatihuoneentori, Kappalaisentalon pihamaa.

Tia Harinen:

Tulin Porvoon teatteriin kansalaisopiston kurssin kautta syksyllä 2004. Olin muuttanut Porvooseen vuonna 1999 ja perheeni oli sittemmin kasvanut kahdella lapsella. Teen etätöitä kotona, joten kaipasin välillä myös aikuisten seuraa. Tuolloin katsoin lasten jo selviytyvän äidin harrastuksesta ja hurahdin täysin Tuovi Putkosen kurssin improvisaatioharjoituksiin. Keväällä 2005 etsimme jo improjen kautta Ronja ryövärintyttären satuhahmoille muotoa. Sain ensimmäisen roolini Undiksena, Birkin isän, ryöväri Borkan ärhäkkänä vaimona.
Ronja ryövärintytär toteutettiin Staffaksessa kesällä 2005. Kartanon takana olevalla mäellä oli jonkinlainen lavarakennelma, mutta ei esimerkiksi vessoja puhumattakaan katsomosta. Lavan taakse saatiin näyttelijöille hurmaava bajamaja, joka loppukesästä jo tuoksahteli uhkaavasti. Katsomo rakennettiin talkoovoimin. Se oli tosin liian pieni, ja monet pienet katsojat istuivatkin nurmikolla. Erika Virkkusen puvustus, Sanna Saarnion maskeeraus ja Janus Putkosen suunnittelema, Uffe Söderströmin toteuttama linnalavastus olivat upeita, syntyi todellinen satumaailma. Marko Putkosen musiikki sopi näytelmään kuin nyrkki silmään. Meillä oli tuuria myös ilmojen kanssa, sateet eivät varsinaisesti pilanneet yhtään esitystä. Lämpöä sen sijaan piisasi, niinkin paljon, että yksi esitys jouduttiin keskeyttämään iäkkään katsojan saatua jonkinlaisen lämpöhalvauksen tai nestevajauksen, ja ambulanssi ajoi mäelle. Ronjaa esitti Tuuli Bützow, Birkiä Thomas Pryke, Matiasta Arto Huttunen, Loviisaa Tuula Heinonen ja Kalju-Pietua unohtumaton Uffemme. Kaiken kaikkiaan meitä oli mahtava porukka ryöväreitä, männiäisiä, kakkiaisia, ajattaroita ja muuta porukkaa, unohtamatta lempeän lauhkeaa Evita-vuohta!
Nyt Porvooseen puuhataan varsinaista kesäteatteria Kokonniemeen, mikä on upea asia. Ronjan toteutuksessa oli kuitenkin ihana kesäteatterin tekemisen meininki!
Olen ollut mukana toteuttamassa myös Porvoon teatterin lapsille suunnattuja seikkailudraamoja Pikku-Elinaa, Viikinkiseikkailua ja Tonttupolkua. Minusta lapset ovat aidointa ja parasta yleisöä, jolta onneksi saa aika selvää palautetta. Lasten innostuminen ja heittäytyminen mukaan tarinaan on ehkä parasta teatteritouhuissa! Kun viime kesänä tein muinaissuomalaisen Raunin roolin Viikinkiseikkailussa päiväkoti-ikäiselle ryhmälle, tuli seikkailun päätyttyä pieni poika halaamaan ja sanomaan "hei hei Rauni!" Kyllä herkisti! Toivon todella, että kaikkia näitä upeita lastentuotteita tehdään vielä monta vuotta, sillä aina tulee uusia lapsia, jotka iloitsevat ja nauttivat täysin rinnoin draamaseikkailusta.
Keväällä 2006 teatterin 10-vuotisjuhlanäytelmässä Plastic Love esitin maaherra Ursula Kangaskukkaa. En laulanut näytelmässä, mutta siitä tehdyssä koosteessa sainkin vetää päälleni punaisen muoviasun ja laulaa kuorossa! Plastic Lovessa oli mukana 26 näyttelijää sekä nelihenkinen bändi. Siinä oli 50 melodiaa, jotka olivat Markon omia sovituksia teatterin omalle bändille ja laulajille. Todellinen voimanponnistus!
Keväällä 2006 Porvoon teatteri sai myös kutsun esiintymään Italian Vareseen. Joulun ja suomalaisen kulttuurin lähettiläinä meidän oli määrä esittää Tonttupolkua Varesen Eurooppa-koulun oppilaille sekä Marko Putkosen Jouluvarieteeta mm. EU:n yhteisen tutkimuskeskuksen työntekijöille. Matkaan lähdimme 14.11.2006. Esityksissä käytettiin kielinä saksaa, ranskaa, italiaa ja englantia maustettuina saamella ja romanikielellä. Mukana olivat Tuovi ja Marko Putkonen, Krista Putkonen-Örn, Uffe Söderström, Noora Laitinen, Thomas Pryke, Mia Söderström, Henna Linna, Anne Virta ja Emilia Takayama. Niin ja olinhan siellä minäkin. Matkasta tuli unohtumaton, semminkin kun Uffe pian sen jälkeen poistui keskuudestamme.
Ennen joulua 2006 Marko Putkosen Jouluvarieteeta esitettiin myös Porvoossa. Olin mukana mm. murretta puhuvana suomineitona, äiti Suomalaisena sekä Joulupukin varsin uhkean rintavarustuksen omaavana muorina. Samainen rintavarustus (kaksi rantapalloa) matkasi myös mukana Italiassa!
Viime kesäkuussa toteutui Porvoon teatterin ja Partita-kuoron yhteistyönä Unelmia ruusutarhassa, kohtauksia Fredrika Runebergin elämästä. Käsikirjoitus ja ohjaus olivat Tuovin ja musiikki Merzi Rajalan. Yhteistyö kuoron kanssa oli hyvin mielenkiintoinen kokemus ja sille soisin jatkoakin. Ehkäpä Tuovi ja Merzi vielä lyövät viisaat päänsä yhteen uudelleen. Fredrikaa esitti Päivi Saarhelo, suomentaja Tyyni Tuuliota Eeva Puromies, Emilietä Noora Laitinen. Minä olin Augusta Lundahl, Fredrikan ystävätär.
Tänä syksynä aloitin jälleen Tuovin kurssin. Siellä tutustuu aina uusiin ihmisiin, mikä on varsin rikastuttavaa. On aina yhtä ihanaa leikkiä tutustumisleikkejä kurssin alussa. Improvisaatioharjoitukset ovat riemastuttavia, usein saa nauraa niin, että leukaperät puutuvat. Keväällä aion mennä myös musiikkiteatterikurssille, jos kansalaisopisto järjestää sen uudestaan. Tällä hetkellä tuntuu, ettei minua saa Porvoon teatterista pois kulumallakaan.